"Onpas kirpakka ilma", hän sanoo. Mutta sään vaikutus on vain osa totuutta. Myös jälleennäkemisen ilo on nostattanut punan hänen poskilleen. Minäkin tunnen hehkuvani, mutta en sano mitään. Viimeksi tavatessamme oli kesä ja aurinkoista. Ohuita toppeja, lyhyitä hameita ja paljaita jalkoja. Emme ole nähneet toisiamme sen jälkeen, kun olimme opintomatkalla Malagassa, Picasson kotikaupungissa. Mutta se oli silloin. Nyt on nyt, ja kaikki on varmastikin toisin. Lenan aistilliset huulet sulkeutuivat haarukkani ympärille, ja minä nappasin mustekalan hänen haarukastaan. Istuimme ja nauroimme - ensin hiljaa ja sitten vähän raikuvammin - niin kuin vain kaksi pohjoisen naista voivat, kun etelän lämpö saa heidät puhkeamaan kukkaan. Vapautuneisuutemme ilahdutti nuorukaisia, jotka osoittivat koko ajan avoimemmin kiinnostuksensa meitä kohtaan. Pystyisimmekö toistamaan etelän mieleenpainuvat elämykset? Lue myös Parempi aamiainen ja Kaikkien katseet hänessä. -
